Saarijärven naisen tarkistettu kansallispuku julkistettiin Jyväskylässä 6.10.2018. Silloin Käsityön museolla vietettiin vuosittaista kansallispuvun juhlapäivää, jossa kansallispukuharrastajat ja alan toimijat tapaavat toisiaan.

Kansallispukumallin historiaa

Saarijärven naisen kansallispuvun on koonnut Toini-Inkeri Kaukonen 1960-luvulla. Kaukonen käytti puvun osien esikuvina Suomen kansallismuseoon talletettua aineistoa. Puku suunniteltiin tuon ajan periaatteiden mukaan liivilliseksi ja paitakin otettiin melko kaukaa toisesta maakunnasta. Hamekangas kudottiin puolivillaiseksi ja museoon talletetusta röijystä lainattiin esiliinaan kangas. 1980-luvulla Hannele Heikkinen tarkisti puvun työohjeita ja kaavoja ja käsittääkseni silloin pukuun saatiin röijy. Lue tarkistamattoman kansallispuvun kuvaus Saarijärven kaupungin kotisivuilta.

Puvulle haluttiin esikuvien mukaiset työohjeet

Saarijärvi-Seura ry, joka oli tilannut Saarijärven naisen kansallispuvun alunperinkin, pyysi tarkistamaan puvun vuonna 2012, jotta puvulle saataisiin työohjeet ja sarjotut kaavat. Pukuhankkeen asiantuntijaksi nimettiin kansallispukuraadissa museoneuvos Mariliina Perkko ja kansallispukukonsultti Taina Kangas alkoi työstää tarkistusta.

Saarijärven ympäristöstä löytyi talteen laitettua vaateaineistoa, joista asiantuntija keräsi 1800-alun pukukokonaisuuden. Esikuvavaatteet, jotka ylioppilaat olivat keränneet kansatieteellisiin kokoelmiinsa 1870-luvulla, odottelivat Museoviraston varastossa. Myös Keski-Suomen museossa pötkötteli eräs paita… Esikuvina käytettiin osittain samoja vaatteita, joita Kaukonen käytti 1960-luvulla. Saarijärvi-Seura ry:n sivuilta pääset tutustumaan esikuvavaatteisiin.

Saarijärvi-Seura ry mietti projektin toteutussuunnitelman ja budjetin sekä hankki työlle rahoituksen eri lähteistä (mm. Leader Viisari ry:n kautta). Kansallispukukonsultti Taina ja -amanuenssi Marja Liisa taltioivat aineiston kirjallisesti, piirroksin ja kuvin sekä kokosivat kansallispukualan ammattilaisista tiimin valmistamaan mallipuvut, kaavat ja työohjeet. Minä pääsin pukuhankkeeseen kutojaksi. Työ aloitettiin elokuussa 2016 ja nyt syksyllä 2018 esiteltiin esikuvia vastaavaksi tarkistettu pukukokonaisuus.

Saarijärven tarkistettu kansallispuku

Esikuvia vastaavaksi tarkistettu kansallispukumalli on röijypuku, jossa on runsaasti valinnanvaraa ja erilaisia yhdistelymahdollisuuksia. Puvun osat ovat

• paita ja paljinsolki,
• kaksi röijyä,
• hame,
• kolme esiliinaa (kudottu pystyraidallinen, tummansininen silkkitaftinen, valkoinen pellavapalttinaa),
• kaksi pirtanauhaa,
• kolmet punavalkoiset kirjoneulesukat ja kahdet yksiväriset sukat (punaiset ja valkoiset),
• tykkimyssy ja kirjottu tykki,
• punainen neidon päänauha,
• kenkinä mustat nauhakengät sekä
• silkkihuivi.

Tässä kuvaparissa on tarkistettujen pukujen keskellä 80-lukulainen versio Saarijärvi-Seura ry:n puuhanaisen, Eila Peuran, päällä:

Seuraavaan kuvaan saatiin mukaan myös Mari Varosen kansallispukukokoelman liivillinen Saarijärven puku:

Vaaleiden raitakankaiden harmoniaa kimonohihaisen röijyn, esiliinan ja hameen yhteiskuvassa. Tämä röijy kiinnitetään sisältä mahanyörillä ja ulkoapäin neulalla.

Kaksi erilaista pirtanauhaa kiinnittävät esiliinan vyötärölle. Pirtanauhaa voi käyttää myös sukkasiteenä.

Tereet kulkevat tummassa röijyssä pääntiellä ja istutetun hihan saumassa. Tämä röijy suljetaan hakasilla ja sen helmassa on laskostelma.

Tykkimyssyn koppa on päällystetty kuviollisella vaalealla silkillä. Tykki on kirjailtu tyllille ja reunassa kulkee nyplätty pitsi. Valkoinen pellavapalttinaesiliina muuttaa puvun ilmeen toisenlaiseksi.

Työohjeet ja kaavat saatavilla puvun myyjätaholta

Puvun työohjeiden ja eri kokoihin sarjottujen kaavojen on tarkoitus valmistua tämän vuoden lopulla. Niitä voi aikanaan hankkia puvun myyjältä, josta ei vielä ole tiedotettu.

Olen kiitollinen, että sain olla tässä pukuhankkeessa mukana kutojana!

Kudoin molemmat röijykankaat, hamekankaan ja raidallisen esiliinakankaan. Tehtävänä oli valmistaa kangas, joka on olemukseltaan samankaltaista kuin esikuva. Työ ei ollut helppo, sillä tätä nykyä myytävänä olevia lankalaatuja ei oltu kudottu tällaisiin kankaisiin. Oli testattava mm. loimilangan materiaalia, loimen tiheyttä ja leveyttä, kudelankojen paksuuksia ja värejä. Huomasin, että joskus se on aika pienestä kiinni, että onnistuu. Kudoin kokeiluja kaikkineen yli kolme metriä ja jokaisen kokeilun jälkeen kangasnäyte oli viimeisteltävä kastelemalla ja kuivaamalla, jotta nähtiin kankaan lopullinen ulkoasu ja ryhdikkyys.

Kun oli löydetty sopivat ”säädöt” ja lankayhdistelmät, kudoin A- ja B-mallipuvun kankaat ja kirjoitin niiden kudontaohjeet. Sininen röijykangas ja raidallinen esiliinakangas olivat kudottavina kivoja ja suhteellisen joutuisia. Vaalea röijykangas ja varsinkin hamekangas eivät antaneet mitään anteeksi vaan niitä oli kudottava päättäväisesti erittäin tiukkaan loimeen hyvin ohuella kudelangalla ripsimäisiksi.

Kiitos Saarijärvi-Seura ry:lle, että teitte tämän kulttuurityön!

Mahdollistitte upean kansallispukukokonaisuuden, joka tuntuu herättävän paljon mielenkiintoa. Lisäksi tässä pukuhankkeessa tehty tutkimustyö palvelee koko suomalaista kansallispukua! ❤