Suomen Kulttuurirahasto myönsi tekstiilitaiteilija Aino Hausmannin rahastosta minulle työskentelyapurahan kansallispukukankaiden värireseptien ja lankakarttojen luomiseen 27.2.2017. Aloitan työn syksyllä 2018 ja teen sitä osa-aikaisesti mahdollisesti kahden vuoden ajan.
PÄHKINÄNKUORESSA
Tarkoituksena on
- kartoittaa Suomen kansallispukukeskuksen kanssa yhteistyössä täsmälliset lanka- ja väritarpeet villalangoille,
- tutkia ja kokeilla villan värjäysmetodeja,
- luoda värjäysreseptit ja lankakartat,
- jakaa reseptit ja lankakartat niitä tarvitsevien käyttöön.
Kirjoitan työstä tässä blogissa aihetunnisteella ”värjäysapuraha” ja sosiaalisesta mediasta (Instagram, Facebook) voit löytää samalla hashtagilla materiaalia.
TYÖN TAUSTAA
Suomalainen kansallispuku täytti 130 vuotta vuonna 2015. Suomessa on n. 400 kansallispukua, jotka perustuvat 1700–1800 -lukujen kansan juhlavaatteisiin. Kansallispuku pyrkii jäljittelemään esikuvaansa. Esikuvavaatteet on valmistettu usein kotikutoisista kankaista, joiden raaka-aineena on käytetty villaa, pellavaa ja/tai puuvillaa. Kun esikuvista tehdään kansallispuku, täsmällisen tutkimuksen perusteella havaittu vaatteen väritys ja materiaali pyritään toistamaan mahdollisimman tarkasti samanlaisena kuin esikuvassa.
Askolan Monninkylän Kreetan kirkkopuku Suomen Kansallismuseon vitriinissä. Ks. Askolan naisen kansallispuku.
Tyypillisesti kansallispukukankaan väritys on runsas. Kankaassa saattaa olla useita eri sävyisiä punaisia, useita eri vihreitä, se voi olla kalminkkia, johon kudotaan eri sävyisiä lankoja ja siten muodostuu liukuväritys, jotakin väriä saattaa kulua vain muutamia grammoja/liivikangas…
Vihdin miehen liivikangasta. Kuusi eri väristä villalankaa.
Olen kutojana huomannut, että tarvitsen paljon värejä, muttei kaikkia tarvita paljoa. Olisi hyödyllistä saada värisävyt pieniin raaka-aine-eriin.
TAVOITE JA MERKITYS
Tavoittelen tällä apurahatyöllä kansallispukualalle levitettäviä värireseptejä villalankojen värjäämiseksi esikuvien mukaisiin sävyihin. Myöhemmin muiden toimijoiden olisi mahdollisuus toistaa värjäykset, sillä reseptit eivät olisi kenenkään liikesalaisuuksia, vaan ne on tarkoitus saattaa yleishyödyllisesti kaikkien alan toimijoiden tietoisuuteen.
Villalankaa on kymmeniä eri värisävyjä. Jos edes osalle langoista saadaan tämän apurahan turvin värjäysresepti, työ edistää merkittävästi erittäin tärkeän suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistä. Ilman lankaa ei ole vaatetta.
Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuvun liivikangasta.
TÄMÄNHETKINEN VAIHE JA TOTEUTTAMISSUUNNITELMA
On jo tiedossa, millaisia puutteita tällä hetkellä olemassa olevissa lankakartoissa on. Aluksi kartoitetaan Suomen kansallispukukeskuksen kanssa yhteistyössä täsmälliset lanka- ja väritarpeet sekä olemassa olevien lankakarttojen sävykirjo.
Kuvassa värikarttoja lankoihin, joita ei enää valmisteta.
Seuraavaksi aloitetaan koevärjäykset. Villalankalaatuja on useita: on paksumpia ja ohuempia villalankoja, joiden raakalangoilla on eri toimittajia. Eri lankalaaduille tehdään koevärjäyksiä, joilla etsitään lankakartoista puuttuvat värisävyt. Koevärjäyksiä verrataan aiempiin lankakarttoihin ja museaalisiin esikuviin Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultin ja alan toimijoiden kanssa.
Lankakartta ja käsityömäisesti värjättyjä näytteitä.
Pienten koevärjäyserien (kymmeniä grammoja) jälkeen värjäyksiä toistetaan suurempiin eriin (esim. 100 g). Kun oikea värisävy on saavutettu ja yhteistyössä alan toimijoiden kanssa hyväksytty, resepti ja ohje tallennetaan lankanäytteen kera. Valmiit lankakartat ja värjäysohjeet annetaan vapaasti Suomen kansallispukukeskuksen ja kansallispukuraadin sekä alan toimijoiden käyttöön. Valmiita lankakarttoja ja värjäysohjeita valmistetaan jaettaviksi paketeiksi useita kymmeniä.
Suunnitelmana on käyttää värjäysmenetelmältään laajakirjoisia reaktiivivärejä (Remazol) ja mahdollisesti happovärejä (Supralan). Värjäyksissä otetaan huomioon värjäysprosessin ekologisuus.
Lajulan kangastupa 