Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuvun hamekangas

Kudoin tilaustyönä Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuvun hamekankaan. (Aiemmin olin kutonut samalle asiakkaalle liivi- ja taskukankaat.) Käyttämäni kudontaohje oli tarkistetun hameen mukainen. Loimena käytin puuvillaa ja kuteena karstavillaa, joista osa oli uutta Brage84-lankaa (jota käytin nyt ensimmäisen kerran).

044p
Hameen vahvaa väriloistoa eri kamera toistanut keinovalossa ihan kohdalleen. Punainen on kirkas jouluinen punainen eikä noin sinertävä.

Hameessa on hyvin runsas flammuraidoitus. Siinä käytetään ikat- eli kotoisammin sanottuna flammulankaa, joka on värjätty täplikkääksi. Flammulankavyyhti on aluksi tähän hameeseen ollut vaaleanpunainen, -keltainen tai tummanvihreä ja se on sidottu flammupuiden merkkien mukaisesti tiukoilla esteillä. Sitomisen jälkeen vyyhdit on värjätty luonnonmustiksi ja viimeistelyjen jälkeen siteet on purettu. Jos sidonta ja värjäys on onnistunut, sidotut kohdat ovat jääneet tarkkarajaisesti alkuperäisen värisiksi ja muut osat vyyhdistä ovat värjäytyneet luonnonmustiksi.

Flammuraitoja reunassa.
Flammuraitoja reunassa.

Sitominen ja värjääminen vaativat taitoa ja ottavat aikaa. Lankaa sitoo nykyisin Soja Murto. Värjäyksestä vastaa Bragen käsityöläinen.

Leveiden flammuraitojen vuoksi tämän kankaan leveys (eli hamekankaan pituus) ei ole neuvoteltavissa sentilleen. Kankaan on sitouduttava molemmasta reunastaan ja vain silloin kangas sitoutuu, kun flammulangan täplä osuu kohdalleen ilman, että se tekee lenkkiä kankaan reunaan. Toisin sanoen kankaan leveys on riippuvainen langan mallikerrasta. Lanka määrittää kankaan leveyden. 

Kangas puissa kännykkäkameralla kuvaten.
Kangas puissa kännykkäkameralla kuvaten.

Flammuraitojen välissä on leveä punainen raita, johon käytössäni oli tuo Brage84-lanka.

Tähän kuvaan on yhdistetty kaksi kuvaa eri raitaryhmistä.
Tähän kuvaan on yhdistetty kaksi kuvaa eri raitaryhmistä.

Hameen etuosassa on erivärinen alue, samanlainen kuin esikuvassaankin. Siihen on käytetty arvokasta flammulankaa vain vähän. Pohjaraita ei ole kirkkaan punainen vaan ruosteenruskea – ehkä se on esikuvahameessa ollut huonommin värjäytynyttä lankaa. Raidoitus on omanlaisensa. Tämä erivärinen osuus on hyvin kansanomainen ja toistuu monissa museoihin tallennetuissa hameissa. Se tulee esiliinan alle. (Lue vastaavista tapauksista: Vihdin naisen kansallispuku ja Hankasalmen naisen kansallispuku.)

Kuvan alaosassa näkyy hameen eri värinen etuosa.
Kuvan alaosassa näkyy hameen erivärinen etuosa.

Hameeseen tarvitaan myös vyötärökaitale, joka kudotaan hamekankaan leveyden pituiseksi kankaan toiseen päähän. Tässä siitä näkyy osa:

Hameen vyötärökaitaletta vasemmalla alhaalla.
Hameen vyötärökaitaletta vasemmalla alhaalla.

Tämän hamekankaan kutominen on hidasta ja vaatii paneutumista. Flammuosio valmistui n. 5 cm:n tuntinopeudella.

Kutomisen jälkeen kangas viimeisteltiin mm. päättelemällä katkenneet loimilangat ja höyryttämällä kangas lopullisiin mittoihinsa. Höyrytyksessä langat relaksoituvat pingotuksesta ja sen jälkeen kankaaseen ei enää pitäisi tulla mittamuutoksia.

Pöytäliinako? Ei vaan hamekangas osittain: koko pituus ei mahtunut tuvan pöydälle.
Pöytäliinako? Ei vaan hamekangas osittain: koko pituus ei mahtunut tuvan pöydälle.

Haluatko kommentoida? Kirjoita viestisi tähän.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s