Sain tilauksen astiapyyhkeistä. Samalla osoitan osaamiseni kahteen artesaanin tutkinnonosaan: asiakaslähtöinen valmistaminen ja tuotteen valmistaminen käsityönä.
Prosessista tulee useampi blogiartikkeli – tai ainakin enemmän kuin tämä yksi.
Asiakkaan toiveita:
- ohuita astiapyyhkeitä 4-6 kpl
- yhden pyyhkeen mitat n. 45 cm x 90 cm
- sidos leppäliina (eli yhdistetty palttina ja neljän langan kuderipsi)
- käytetään kuteena asiakkaan omia pellavia (aivina 12, eri värisiä)
- loimena puuvilla, jonka paksuus n. tex 30 x 2, ja reunoissa sinistä raitaa
- vanhempia pyyhkeitä vertailtaessa asiakas tykkäsi, että pestyssä kankaassa loimen tiheys voisi olla 18 l/cm ja kuteen tiheys 16-18 l/cm
Suunnittelin koeloimen, jonka leveys oli n. 25 cm, pituus 2 metriä ja tiheys alustavasti 16 (-> lankaluku 400). Tiheyttä voisi sitten koeloimea kutoessa tarvittaessa muuttaa. Loin koeloimen puoliksi merseroidusta puuvillasta tex 36 x 2 (menekki n. 60 g) ja puoliksi merseroimattomasta puuvillasta tex 30 x 2 (menekki n. 50 g).
Niisintä: millaista kuviota asiakas pyyhkeisiin haluaa? Hän antoi tässä vaiheessa vapaat kädet. Näytin hänelle kahta vanhaa leppäliina-astiapyyhettä ja niiden perusteella hän kertoi mieltymyksistään.
Nämä leppäliinapyyhkeet on kudottu 1950-luvulla. Niisintä ja poljenta ovat erilaiset.
Toisessa esimerkkipyyhkeessäni on päissä raitaa, lyhyt ruutuosa ja pitkittäisraidallinen keskiosa.
Toisessa esimerkkipyyhkeessäni on lyhyt raidoitus päissä ja epätasainen ruudutus keskiosassa. Asiakkaani piti tämän tyyppisestä poljennasta enemmän.
Niisin loimen eri levyisiin niisintäryhmiin. Jotta kankaan reunoista tulisi tasaisemmat, lisäsin muutamia mallikertoja palttinaa.
Tässä leppäliinapyyhkeen perusniisintä ja rakenne:
Leppäliina-pyyhkeen niisintä, rakenne ja poljenta.
Kudoin tilkkuja valkaistulla aivina 16:lla, valkaistulla aivina 12:lla, valkaisemattomalla aivina 12:lla, punaisella aivina 12:lla ja vaaleansinisellä rohdin 8:lla (vai oliko rohdin 6?).
Näyte pingotettuna kangaspuissa. Kudottu valkaisemattomalla aivina 12:lla. Merseroimaton loimi vasemmalla, merseroitu oikealla.
Näyte kudottu valkaisemattomalla aivina 12:lla. Kutistamaton. Merseroitu loimi vasemmalla, merseroimaton oikealla.
Näyte kudottu 1) alaosasta valkaisemattomalla aivinalla, 2) keskeltä vuorolankaisena valkaisemattomalla ja valkaistulla aivinalla ja 3) yläosasta valkaistulla aivina 12:lla. Mielenkiintoinen väritys, mutta reunoista epäsiisti. Kutistamaton. Merseroimaton loimi vasemmalla, merseroitu oikealla. Tässä vaiheessa reunoihin oli vaihdettu siniset loimilangat.
Näyte kudottu vaaleansinisellä rohdinlangalla (6 tai 8). Kutistamaton. Merseroimaton loimi vasemmalla, merseroitu oikealla.
Otin tilkuista mitat ns. raakakankaana ja kastelin tilkut lämpimässä vedessä. Kuivumisen jälkeen mittasin näytteet uudelleen. Sain selville kutistumisen sekä loimen että kuteen suuntaan.
Näyte kudottu aivina 16:lla. Merseroimaton loimi vasemmalla, merseroitu oikealla.
Näyte kudottu punaisella aivina 12:lla. Merseroimaton loimi vasemmalla, merseroitu oikealla.
Lähikuva kutistetun kankaan pinnasta, kudottu aivina 16:lla. Huomaa loimen aiheuttama väriero: vasemmalla merseroimaton, oikealla merseroitu loimilanka.
Tapasin asiakkaan näytetilkkujen parissa. Tapaamisessa sovimme varsinaisen loimen materiaalin, värityksen ja tiheyden sekä eri niisintäryhmien koot.
Leppäliina historiassa
Leppäliina on ollut suosittu sidos. Se on Fredrika Wetterhoff -säätiön Eläköön pellava -kirjan (1999) mukaan vanhimpia isoissa liinoissa käytettyjä sidoksia. Vanhimpia näytteitä on tallennettu esim. Wetterhoffin tekstiilikokoelmiin 1800-luvun alusta. Se on tuottanut elävää, koristeellista jälkeä vähällä varsimäärällä ja ollut hyvin toteutettavissa esim. pyöräspuissa.
Suomen museot-onlinesta löysin muutamia näytteitä rällistä eli rellistä. Klikkaa kuvasta näytteen tiedoihin.
Hulda Salonen on v. 1898 kutonut kankaan, josta näyte on Lahden kaupunginmuseossa. (Kuvan lähde: http://www.suomenmuseotonline.fi)
Tämän näytteen on kutonut Vilhelmiina Palkeinen Virtasalmella v. 1905, tallennettu Lahden kaupunginmuseoon. (Kuvan lähde: http://www.suomenmuseotonline.fi)
Pöytäliinakangasta, jonka on omistanut Maria Salojärvi. Tallennettu Lahden kaupunginmuseoon. (Kuvan lähde: http://www.suomenmuseotonline.fi)
Lajulan kangastupa 