Ompelin asiakkaani Pielisen-Karjalan kansallispukuun alushameen. Valmistin hameen Kuopion seudun kansallispuvun alushameen kaavoilla ja työohjeilla.
Pielisen-Karjalan kansallipuku on julkaistu vuonna 1962. Sen on koonnut Toini-Inkeri Kaukonen toimiessaan Suomen kansallismuseon tehtävissä. Kansallispuvun osien esikuvat löytyvät kansallismuseon kokoelmista.
Pielisen-Karjalan kansallispuku on Pohjois-Karjalalle 1800-luvulla tyypillinen raidallinen tummansinivaltainen liivitön röijypuku. Puvun röijyn esikuvana on juukalainen 1800-luvun puolivälin vollinuttu. (Lähde: Kaukonen T-I, Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, 1985, s. 350.)
Alushameen esikuvasta
Kaukonen liitti pukukokonaisuuteen raidallisen alushameen, joita on talletettu kansallismuseoon. Hän kirjoittaa kirjassaan Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (1985, s. 40-42):
”Perinteiseen kansanpukuun ei kuulunut varsinaisia alusvaatteita. (…) Varsinaiset alushameet kotiutuivat kansanpukuun 1800-luvun puolimaissa. (…) Kirkkotaipaleilla huolitellusti valmistetut alushameet pääsivät oikeuksiinsa, kun päällyshame oli tapana kääriä ylöspäin vyötärölle kulumisen ja likaantumisen estämiseksi. (…) Pitkillä venematkoilla naiset saattoivat istua alushameisillaan. (…) Pohjois-Savossa niitä leikillisesti sanottiin köyhänkoreiksi, koska alushameet siellä olivat raidoitukseltaan värikkäämpiä kuin sinivaltaiset päällyshameet. (…) alushameet ommeltiin vinotuista kappaleista ja vyötäröltä sileiksi. (…) Usein alushameiden helmassa oli 15-25 cm leveä poimutelma eli rimpsu, jonka kiinnityssauma saatettiin peittää vinokaitaleella tai ostonauhalla. Raitaisia alushameita pidettiin kotioloissa myös kesähameina mm. heinäpellolla. Tytöt kävivät niissä myös kylätansseissa (…) Tässä ilmenee alus- ja päällysvaatteen välisen rajan häilyvyys kansanpuvuissa.”
Tästä linkistä näet Lahden historialliseen museoon talletetun hameen ja tästä toisen.
Hameen malli
Hame kootaan viidestä miehustakappaleesta, vyötärökaitaleesta, täysvinoon leikatusta helmuksesta ja helman ja miehustan yhdistävän sauman peittävästä vinokaitaleesta.
Hame on takapainotteinen eli kangasta on takapuolella enemmän. Edessä ja sivuilla on muutamia litteitä muotolaskoksia, takana pörheitä vastalaskoksia. Hameen halkio on keskitakasaumassa.
Helman poimutelma on runsaasti rypytetty, mutta sen pituutta ei ole työohjeessa kerrottu. Leikkasin poimutelmaa varten kangasta noin kaksinkertaisesti miehustan helman ympärysmittaan verrattuna.
Tätä hametta valmistaessa on hyvä verrata kaavoja hameen tulevan käyttäjän vyötärönympärykseen. Kaava koossa 40 oli juuri sopiva kun vyötärönympärys oli n. 77 cm.
Valmistamisesta
Käytin kankaana punavalkoista tukevaa puuvillatoimikasta. Kankaan leveys oli 140 cm ja sitä kului kutistettuna n. 2,6 m. Ompelulankana oli Bockenssin puolivalkaistu nypläyslanka 40/2.
Tämä hame vie käsin ommellen paljon aikaa. Arvioin työajan aivan väärin; olin valmistautunut nopeampaan rupeamaan. Leikatessa on täsmättävä raitoja ja huolehdittava oikeasta langansuunnasta vinoon leikattavissa osissa. Paloja on runsaasti ja saumoja paljon, joten ompelemiseen menee paljon aikaa. Koko työhön kului noin kaksi työpäivää.
Ompelin miehustapalojen ja helmuksen yhdyssaumat käsin ja saumanvarat käänsin päärmepistoin tai tein katesaumoiksi. Niistä tuli aivan ihania pullukoita! Kangas oli miellyttävää ommella.
Helmuksen vetopoimulangat ompelin ompelukoneella ja yhdistin helmuksen miehustaan koneompeleella. Päällepäin niistä ei erota onko saumat käsin vai koneella ommellut. Asiakkaani antoi tämän synnin anteeksi. Tässä sen myös kaikille tunnustan.
Miehustan ja poimutelman yhdistävän sauman peittää vinokaitale. 
Nurjalla puolella ei näy saumanvaroja.
Kiinnitimiksi pyöritin nyörit ja ompelin silmuja.
Hame on runsas ja yllättävän painava.
Eikö ole ihana Marianne-karkki! Vai tuoko hame mieleesi Muumimamman? Minä rakastuin tähän hameeseen kovasti! ❤
Lajulan kangastupa 