Tuukkalan muinaispuvun hamekangasta

Kudoin tilauksesta kolmeen Tuukkalan muinaispukuun hamekangasta.

dav

Muinaispuku

Muinaispuku perustuu viikinki-ja ristiretkiajalla (n. 1000-1200 -luvulla) haudatun henkilön vaatteisiin. Vaatteita on pystytty hahmottelemaan arkeologisissa kaivauksissa tehtyistä hautalöydöistä. Haudoissa on säilynyt kankaan paloja niitä kiinnittäneistä koruista liuenneiden kuparisuolojen ansiosta. Nähtävästi näitä pronssikoruja ovat käyttäneet rautakauden lopulla enemmän naiset, joten heidän vaatteidensa paloja on säilynyt haudoissa ja olemme saaneet muinaispuvuiksemme tuhannen vuoden takaisia naisten pukujen rekonstruktioita.

Tuukkalan hautalöydöt puvun taustalla

Tuukkalan muinaispuvun taustalla ovat Mikkelin Tuukkalan haudat, jotka tulivat esille jo vuonna 1886 Tuukkalan kasarmin harjoituskentältä. Professori A. O. Heikel julkaisi siitä muutaman vuoden kuluttua piirroksin Tuukkalan vaimon, miehen ja tytön puvut. Sellaisessa muodossaan, kuin olemme Tuukkalan muinaispuvun tottuneet näkemään, puvun loi Tyyni Vahter 1937. Tuukkalan puvun korusto perustuu haudan numero 26 löytöihin, joiden joukossa olivat olleet useimmat tekstiilienkin yksityiskohdat.

Samoja Tuukkalan hautalöytöjä tutkittiin uudelleen 1990-luvun taitteessa Mikkelin läänin kotiteollisuusyhdistyksen pyynnöstä. Tutkimuksissa huomattiin, ettei Tuukkalan puvun malli, väritys ja puvun koristelu vastanneet hautalöytöjä. Tutkijat päätyivätkin silloin luomaan uuden muinaispuvun, Mikkelin seudun muinaispuvun, joka julkaistiin vuonna 1994. Se edustaa ristiretkiajan itäsuomalaista muotia noin vuodelta 1200.

Tuukkalan hamekankaan toteutus

Tuukkalan muinaispukua on toteutettu erinäköisinä versioina. Hame on tyypillisesti ollut tummansininen toimikassidoksinen villainen olkainhame, mutta hameen voi myös toteuttaa suorakankaan muotoisesta villaisesta toimikaskankaasta peplos-hameen tyyppisenä kuten Mikkelin seudun muinaispuvussa.

Kudoin samaan loimeen kahteen hameeseen kankaat tyypillisen Tuukkalan muinaispuvun olkainhameen kaltaiseksi ja yhteen enemmän Mikkelin seudun muinaispuvun tapaan (väritys silti Tuukkalan muinaispuvun).

Kutomiani versioita erotti loimen ja kuteen tiheys, käytetty kudelanka ja hapsutus kankaiden päissä ja sivussa. Kankaaseen, jonka kudoin peplos-hameeksi, tihensin loimea, vaihdoin kuteen kertaamattomaan karstavillalankaan ja jätin loimi- ja kudehapsuja kankaan reunoihin, jotta asiakkaani saa kudottua niihin lautanauhahuolittelut.

Seuraavassa kaksi kuvaa tästä karstavillalangalla kudotusta kankaasta. Kylläpä kangas onkin kuvissa erivärinen riippuen valosta.

 

Lähteitä, linkkejä:

Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuus ry. Sinihameet, kultavyöt: suomalaisia muinaispukuja. Tampere, 2003.

Vajanto Krista. ”Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland”. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, 2016.

Kalmistopiirin sivustolla on lyhyesti selostettu Krista Vajannon väitöskirjaa. (Ks. kuvat Mikkelin seudun ja Tuukkalan muinaispuvuista vierekkäin.)

Viestejä muinaisuudesta: Kylä tuhat vuotta sitten. Yle Areena. Haettu 12.2.2018.

Muinaispuvuista Suomen kansallispukukeskuksen sivuilla.

Pronssi- ja rautakauden hautalöydöt. Yle. Haettu 12.2.2018.

dav

Haluatko kommentoida? Kirjoita viestisi tähän.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s