Ostin Facebookin Kansallispuku-ryhmästä käytetyn Seiskarin hameen – tai Seiskari-vaikutteisen, pitäisi ehkä sanoa.

Se oli tehty ohuesta kankaasta ja yleisilme oli melko nuutunut: hameen vyötärö oli harvoilla litteillä laskoksilla ja helmassa repsotti nyppyyntynyt puuvillainen helmanyöri, joka kesti hameessa ohuella langalla hädin tuskin kiinni. Vyötäröllä oli tekokuituista ripsinauhaa ja neppareita.

Purin hameen tasoksi, suoristin aiemman käyttäjän ronskisti lyhentämän pituuden, poistin helmapalmikon ja pesin kankaan. Valmistin siitä #TuunaaMunPerinne-hameen. ”Tuunaa mun perinne!” haastaa Karjalainen nuorisoliitto: perinnettä tuodaan tähän päivään tuunaamalla se sopivaksi. Tuunauksia voi selata sosiaalisessa mediassa aihetunnistella #tuunaamunperinne. Kävin miettimään mikä kaikki tässä hameessa on tuunattua.

Uuno Taavi Sirelius julkaisi Seiskarin kansallispuvun suunnitelmansa Suomen kansallispukuja -vihkossa vuonna 1921. Sittemmin tuota pukua on myynyt Helmi Vuorelma Oy ja nyt Suomen Perinnetekstiilit Oy. Puku on suunniteltu esikuvat mielessä, mutta se ei ole toteutunut toisintona tallennetuista seiskarilaisista rahvaan juhla-vaatteista. Seiskarin puku on tarkistettu vastaamaan esikuviaan vuonna 1989: tarkistettu puku pyrkii olemaan kopio pari sataa vuotta sitten pidetyistä vaatteista. Tarkistettua pukua myy Taito Kymenlaakso ry. Ajattelen, että tuota tarkistusta ennen puku on ollut tuunattu, muutettu, kansanpuvusta vaikutteita imenyt.

Suomen käsityön museon blogista löytyy Seiskarin tarkistetun hameen esittely.

---

U. T. Sireliuksen versio Seiskarin naisen kansallispuvusta vrt. tarkistettu Seiskarin naisen kansallispuku.

Kun nyt tässä pohdin tuota hametta, minulla kirkastui ajatus.

Mielestäni monia kansanpukuja on tuunattu kun niistä on tehty kansallispuku. Kankaita on saatettu keventää (hyvä esimerkki siitä tämä Seiskari), kaavoitusta muodistaa (vrt. muotolaskokset ja sivusaumat liiveissä) jne. Perinnettä on tuotu käyttöön tuunaamalla sitä erilaiseksi. Puvun tarkistamista voisi sanoa anti-tuunaamiseksi.

Katsotaan nyt tätä Seiskarin hametta. Kankaan raidoituksen mallikerta eli raportti ja väritys on näkyvin muutos. Esikuvahameen mallikerta on kuin tarina, monta A4-arkkia pitkä, eikä sitä mahdu yhteen hameeseen kuin muutaman kerran! Alkuperäinen hame on ronskia ja rouheaa ripsiksi kudottua tanakkaa palttinaa. Kudelanka on tex 200 -vahvuista yksisäikeistä karstavillalankaa.

Sireliuksen mallikerta on ainakin Vuorelmalla yksinkertaistettu. Liekö siellä kankaan sidos, loimen ja kuteen materiaalit sekä tiheys valittu erilaisiksi kuin esikuvassa. Vuorelmalaisen puvun kangas on ohuempaa ja laskeutuvampaa kuin kansanpuvun.

Sidokseltaan kankaani on nelivartista pomsia ja kudottu siniseen puuvillaloimeen ohuella tex 28×2 -paksuisella kampavillalangalla. Oikein laskeutuvaa siis. Se ei ole peräisin Vuorelmalta vaan on käsin kudottua. Kutojakin on tuunannut kangasta kutoessaan siitä tällaista.

Kangas ei ole miltään ominaisuuksiltaan sellaista kuin mielisin Seiskarin kansallispukuun. Liian vähänkin sitä on.

No mutta tuunataan yhä perinnettä kun sen lie jo Uuno Taavi on aloittanut! Kokosin hameen näillä DIY hame -ohjeilla.

Ompelin hameen yhdyssauman ompelukoneella

ja silitin saumanvarat auki. Kansallispuvun hameessa olisin ommellut sauman käsin pellavalla katesaumaksi tai kääntänyt saumanvarat.

Jätin vyötärölle halkion

jonka sisäpuolelle tein suuren taskun tummansinisestä napakasta puuvillasta. Kansallispuvussa olisin jättänyt halkion auki, vaikka muistelen kuulleeni esikuvissakin olleen taskuja halkioissa.

Halkio.

Halkiosta löytyy tasku.

Taskun koko ja muoto kun hame on käännetty nurin.

Laskostin vyötärön sentin laskoksille.

Samoin olisin tehnyt kansallispuvun hameessakin – siinä tosin olisi ollut kangasta jopa metri enemmän.

En käynyt harsimaan tai tiivistyspistelemään laskoksia vaan kiinnitin ompelukoneella neulattujen laskosten kanssa hamekankaisen vyötärökaitaleen hameeseen oikeat puolet vastakkain kiinni. Käänsin vyötärökaitaleen nurjalle käsin, ompelin hoito-ohjetiketin vyötärölle mukaan. Vyötärön rakenne on sama kuin useimmissa kansallispuvun hameissa, työtavat ja -materiaalit eivät.

Vyötärökaitaleen molempiin päihin ompelin polyesterisestä tikkauslangasta silmut ja niistä muutaman sentin päähän napit. Kansallispuku jos olisi ollut kyseessä olisin käyttänyt pellavalankaa ja nappien tilalla nyörejä.

Helman vuoritin

koska halusin siitä tukea ja suojaa. Käytin samaa tummansinistä kangasta kuin taskussa, en tiivistä pellavavuorikangasta kuten kansallispuvuissa. Hame- ja vuorikankaiden yhdyssauman ajoin ompelukoneella ja viimeistelin käsin tummansinisellä polyesterlangalla.

Halusin helmaan esikuvan kaltaisen palmikon. Otin rouheata karstavillalankaa (n. tex 150), lankoja 51 ja letitin sen kolmella. Ompelin palmikon polyesterlangalla käsin helmaan.

Näin nätti siitä tuli!

Kansanomaista, mutta ei aivan sen kopiota. Tämä seiskarivaikutteinen hame on oikein hyvä siistiin sisätyöhön ja pieneen juhlaankin.

Perinne elää käyttämällä sitä.