Minulla oli puuvillainen (tex 28 x 2) loimenloppu kansallispukukankaista jäljellä. Sain siihen tilauksen kansallispukukankaista Barbie-nukelle. Näillä kankailla osoitan osaamiseni seuraaviin tekstiiliartesaanin tutkinnonosiin:

• tuotekehitys
• kulttuurilähtöinen valmistaminen
• kulttuurin soveltaminen käsityöhön

Asiakkaani on vaatettanut Barbeja useita vuosia ja harrastaa kansallispukuja. Hän lähetti linkin, jonka takaa löytyy osa hänen tekemistään pukineista. Hän sanoi, että useissa kansallispuvuissa on melkoisen leveät raidat barbikokoon ja pohti siksi mittakaavan pienentämistä. ”Barbie on 1:6, mutta kankaiden kudonnassa se lie jo aikamoista hifistelyä. Miten olisi 1:4 tai muuten soveltaen?”

Haudontaan pääsivät seuraavat naisten kansallispukukankaat:

• tarkistetun Kymenlaakson hame- ja liivikangas,
• Kymin liivikangas,
• tarkistetun Vehkalahden hame- ja essukangas (linkissä vain kuva) ja
• tarkistetun Seiskarin hame- ja essukangas.

”Jos noita saisi pienennetyllä mittakaavalla ja värit lähelle oikeita sävyjä.” asiakas kirjoitti. Ymmärsin, että asiakas toivoo kankaan näyttävän oikealta, mutta miniatyyrikoossa, ja värien valinnassa voi käyttää kansanomaista harkintaa.

Keskustelimme kankaan ominaisuuksista. Kysyin pitäisikö kankaan olla yhtä tiivistä ja tanakkaa kuin ihmisten kansallispukukankaat vai laskeutuvampaa. Asiakas toivoi, että kangas olisi mieluummin löyhemmin kudottua, jotta esim. vyötärön saa laskostettua. Kerroin, että loimilankana on ohutta puuvillaa, sellaista, jota yleisimmissä raitakankaissa on loimena. Loimi olisi tarkoitus saada piiloon. Minun oli tehtävä kokeiluja: pisteltävä loimi pirtaan harvempana, jotta kankaasta tulee laskeutuvampaa ja kokeilla uuteen loimitiheyteen kutomista. (Jouduin purkamaan kokeilut loimen vähyyden vuoksi.) Kudelankana halusin käyttää mahdollisimman paljon samoja materiaaleja kuin ihmisten kankaissakin, tosin ohuempana lankana.

Jotta pääsisi hommiin, oli hankittava kankaiden kudontaohjeet. Niistä näkee ohjeistettujen värien ja lankojen lisäksi myös kankaan rakenteen. Mietin tehdäänkö kangas samalla lankojen sitoutumistavalla kuin ihmisellekin? Kansallispukujemme raitakankaat ovat tyypillisesti joko palttina- tai valepomsisidosta. Palttinassa kude kulkee yhden loimilangan yli ja yhden ali ja usein kudelankoja on niin tiheässä, että pinta näyttää ripsiltä. Nelivartisessa pomsissa taas kolmen yli ja yhden ali; niistä tulee eri näköinen pinta. Asiakas pyysi toteuttamaan kankaat niin, että ne näyttävät yleisesti oikealta ja tekemään niin mikä on pienenä hameena kaunis. ”Voit soveltaa sitten kutoessa noiden raidoitusten kokoja sen mukaan mitä tarve vaatii.” Ajattelin toteuttaa kankaat kudontaohjeen mukaisena sidoksena eli pomsit pomsina ja ripsit palttinana.

Barbien hameen pituus on noin 16-17cm + saumanvarat ja ympärysmitta noin 40 cm. Asiakas ehdotti kutomaan hameen n. puolimetriseen loimeen, koska hän voi ommella hameen kahdesta palasta. Yhteen hameeseen menisi kangasta noin 22cm jos sen tekee kahdesta palasta. Liivikankaaksi asiakas arveli riittävän n. 10 cm 0,5 m leveää kangasta. Esiliina olisi valmiina n. 16 cm + 3 cm pitkä ja n. 14 cm + 2 cm leveä.

Sovimme hinnaksi lankakustannukset. Arvelin saavani tästä työmaasta monia kokemuksia ja kaunista silmänruokaa – pääsinhän perehtymään useisiin kansallispukukankaisiin näytteenomaisesti!

Kymenlaakson kankaat

Kudottuani ensimmäisen kankaan eli Kymenlaakson hamekankaan valmiiksi tunnustelin sen notkeutta ja kysyin asiakkaalta haluaisiko hän sen tutkittavaksi omiin käsiinsä. Se oli kuitenkin asiakkaan mielestä tarpeetonta. Lähetin hänelle kuvia matkan varrelta. ”Kuvassa ainakin pinta näyttää hyvältä ja uskon kun sanot, että kangas on notkea käteen.”

Kudoin hamekankaan Vuorelman kampavillalangalla (tex 28 x 2) 50-prosenttisena, mutta yhtä väriä tuli vähintäänkin kaksi heittoa (= yhtenäinen raita, esim. ohjeessa 2 lankaa = 2 lankaa Barbiellekin). Olisin voinut valita lohenpunaisen langan paremmin, jotta siitä kudottava ohut raita olisi erottunut valmiista kankaasta. Tässä Kymenlaakson tarkistetun kansallispuvun hamekangas ihmiselle ja Barbielle:

Hamekangas ihmiselle, kuva: Soja Murto.

Hamekangasta Barbielle.

Kudoin kymenlaaksolaiselle Barbielle liivikankaankin. Kudoin mallikerran 50-prosenttisena, mutta yhtä väriä tuli vähintäänkin kaksi heittoa (= yhtenäinen raita, esim. ohjeessa 2 lankaa = 2 lankaa Barbiellekin). Loimen tiheys ja materiaali ovat samat kuin ihmisen liivikankaassakin, mutta kude on ohuempaa. Käytin pääasiassa Vuorelman kampavillalankaa (tex 28 x 2), mutta ruskean langan löysin sopivimman puuvillalankojen varastostani. Punainen pohjaväri olisi voinut olla vaaleampi.

Tässä liivi- ja hamekangas Kymenlaakson eli Anjalan barbielle:

Seiskarin kankaat

Seiskarin puolivillaisessa hamekankaassa on leveät tummansiniset raidat ja niiden välissä sinisiä leveämmät moniväriset kapeiden raitojen ryhmät, joissa on valkoista, keltaista, vihreää, ruosteenpunaista, vaaleansinistä sekä tummaa sinistä.

Seiskarin esikuvaansa vastaavassa kansallispukuhameessa eli ympärikössä vyötäröä lähimpänä on vaakaraitainen kangas. ”Kankaan leveys ei aikoinaan riittänyt hameen pituudeksi. Siksi hameen yläosassa oli poikkiraitainen jatke. Tämä yksityiskohta on säilytetty kansallispuvussa.” (Lähde: www.kansallispuvut.fi)

Toteutin jatkeen Barbien ympärikköön myös. Kudoin ohjeen mukaisesti, mutta epäilen palan olevan liian korkea Barbielle. Jätän asiakkaan harkintaan jatkeen käytön. Harsin kankaaseen merkkilankoja osoittamaan eri palojen rajat ja kirjoitin leikkuusuunnitelman: hame Barbielle leikataan kangas osittain halkaisemalla.

Kudoin hamekankaan Vuorelman kampavillalangalla (tex 28 x 2) siten, että kudontaohjeen millimetri vastasi yhtä kudeheittoa (esim. 8 mm = 8 lankaa) ja yhtä väriä tuli vähintäänkin kaksi heittoa (= yhtenäinen raita, esim. ohjeessa 3 lankaa tiputin kahteen lankaan). Esiliina Seiskarin naisen kansallispuvussa on raidalliseksi kudottua puuvillaa. Löysin varastostani valkaisematonta puuvillaa (tex n. 20 x 2), mutta vaaleanpunainen lanka oli otettava kampavillaisena. Essukankaan mallikerran pienensin noin puoleen kudontaohjeesta: mallikerta on tässä kankaassa n. 5-6 mm.

Tässä Seiskarin hamekangas ja esiliinakangas ihmiselle:

Seiskarin hamekangas, kuva Soja Murto.

Seiskarin esiliinakangas, kuva Soja Murto.

Tässä kutomani kankaat yhdessä:

Kymin liivikangas

Tämän kankaan kudontaohjeen selvitin salapoliisityönä ihmiselle kudotun kankaan tilkusta. Kankaassa on ruosteenpunaisella pohjalla kapeita punaisia, valkoisia ja sinisellä ja valkoisella kierrettyjä raitoja. Kudoin sen noin 40-prosenttisena oikeasta mallikerrasta.

Käytin Vuorelman kampavillalankaa (tex 28 x 2) ja yksittäisiin valkeisiin heittoihin puuvillaa (tex 28 x 2). Pohjan punainen olisi saanut olla hieman vaaleampi, minkä vuoksi jouduin käyttämään aniliininpunaisten raitojen paikalla vaaleanpunaista: tässä mittakaavassa aniliininpunainen ei erottunut pohjaväristä.

Vehkalahden kankaat

Vehkalahden kansallispuvun kankaista en saanut esimerkkejä ihmisille kudottuina kankaina muutoin kuin tarkistamattoman puvun kankaina. Tälle Barbielle on valmistettu Vehkalahden tarkistamaton kansallispuku:

Kudoin hameen mallikerran 50-prosenttisena, mutta yhtä väriä tuli vähintäänkin kaksi heittoa (= yhtenäinen raita, esim. ohjeessa 2 lankaa = 2 lankaa Barbiellekin). Käytin Vuorelman kampavillalankaa (tex 28 x 2). Kankaaseen on ohjeistettu kuteeksi erittäin tumma ruskea, mutta sen puuttuessa käytin mustaa lankaa.

Tarkistamattoman Vehkalahden hameen kangasta ihmiselle, kuva Jenni Koskela.

Vehkalahden tarkistettu hamekangas pienennettynä Barbielle.

Seuraavaksi kudoin Vehkalahden tarkistetun esiliinakankaan. Se on puuvillainen ja vaaleanpunaista lankaa lukuunottamatta sain toteutettua essun puuvillalangoin: käytin Vuorelman Pisaraa (tex 15 x 2) ja Vuorelman Poutaa (tex 28 x 2). Kudoin essun mallikerran 50-prosenttisena, mutta yhtä väriä tuli vähintäänkin kaksi heittoa (= yhtenäinen raita, esim. ohjeessa 2 lankaa = 2 lankaa Barbiellekin).

Tarkistamattoman Vehkalahden esiliinan kangasta ihmiselle, kuva Jenni Koskela.

Vehkalahden tarkistettu essu Barbielle.

Itsearviointia

Tuotekehitys:

Osaan toimia tuotekehitysprojektissa asiakkaani toiveiden ja ehtojen mukaisesti. Tässä työssä osoitin kykyni käyttää keinoja, jotka tekevät tuotteesta sopivamman pienemmälle kohteelle. Käytin materiaaleina käyttötarkoitukseen sopivia tarpeita eli hukkaloimea, jolle ei olisi ollut käyttöä työssäni. Myös kuteena käytetyt kampavilla- ja puuvillalankanyytit tulivat sopivasti käytetyiksi näissä pienissä kankaissa. Tein kokeiluja, jotka osoittivat mm. oikean loimen tiheyden (-> käyttötarkoitukseen soveltuva, asiakkaan tilaama kangas).

Olin prosessin aikana yhteydessä Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsulttiin, toisiin kansallispukuvalmistajiin ja -kutojiin (mm. loimen tiheys, lankalaadut, lankojen värit) sekä pukujen myyjiin (kudontaohjeet). Vaihdoin asiakkaan kanssa ajatuksia ja lähetin hänelle kuvia kankaista. Työ toteutettiin vapaalla aikataululla omalla työpajallani.

Kulttuurilähtöinen valmistaminen:

Osaan suunnitella ja valmistaa kulttuurilähtöisen tuotteen. Näissä kankaissa lähtökohtina käytettiin suomalaisten tarkistettujen kansallispukujen kankaiden kudontaohjeita. Osaan hankkia asiantuntijan apua kansallispukualan verkostosta. Ratkaisen ongelmatilanteita (esim. vertailen kohteeseen soveltuvia lankalaatuja). Käytän ammattialan perinteisiä ja nykyisin käytössä olevia materiaaleja.

Kulttuurin soveltaminen käsityöhön:

Esikuvina näille kankaille olivat suomalaiset tarkistetut kansallispuvut ja niiden kudontaohjeet. Käytin ja sovelsin tietoa eri aikakauden (n. 1750-1850 -lukujen) vaatetuksesta ja niiden tyylipiirteistä kankaiden valmistuksessa.  Käytin työn toteuttamiseen kulttuurista tietoa (mm. kansanomainen kudelankojen värien valitseminen). ”Kun tietää mitä tekee, voi soveltaa.” Etsin, kokeilin ja käytin perinteisiä ja nykypäivän materiaaleja, joita yhdistin kankaissa.

Valmistin tavoitteen mukaiset kankaat ja työskentelin suunnitelmallisesti: samaa sidosta vaativat kankaat peräjälkeen, jonka jälkeen uusi pirtaan pistely uutta loimen tiheyttä varten. Osaan noudattaa kestävän kehityksen toimintatapoja: käytin hukkaloimea ja kudelankanyyttejä työhön. Valitsin materiaalit toteutukseen tuotekehityksen antamin viitoin. Käytin kutomiseen kangaspuita eli perinteistä työmenetelmää. Olen sitoutunut kansallispukualan työhön vahvasti mm. kouluttautumalla Suomen kansallispukukeskuksessa.

Tutkinnon perusteiden mukaiset dokumentit näissä tutkinnonosissa ovat

• kustannuslaskelmat: sovimme asiakkaan kanssa, että hän maksaa lankakustannukset, joista olen tehnyt laskun
• työajanseuranta: koska työ toteutettiin vapaalla aikataululla, en tehnyt työajanseurantaa – kankaat valmistuivat nopeasti (muutama tunti/kangas) jos loimi toimi
• lähdeaineisto: keskeisin aineisto on eri kansallispukukankaiden kudontaohjeet
• suunnittelumateriaali: suunnittelussa käytin kansallispukukankaiden kudontaohjeita, neuvotteluja asiakkaan kanssa ja kokeiluja kangaspuissa