Espoolainen tupsahti meille. Lyhyt, mutta leveä tapaus. Sellainen neliömäinen. Aika yksinkertainen noin niinkuin rakenteeltaan, ulkoa värikäs ja jokseenkin raamikas.

Espoolainen veti kuumimman kesän lonkkoo eli piti siestaa, huilasi Savossa. Kelien viilennyttyä se sanoi minulle, että mennään duuniin. Yksi päivä me touhuttiin. Hiki pukkasi pintaan. Lihakset siinä vallan kipeytyivät: reidet, yläkroppa ja kankkujen sivutkin muistuttivat seuraavana päivänä tehdystä urakasta.

Siistin espoolaisen ja laitoin espoolaiselle kylvyn. Sitten vielä laitoin sen kiepille saunomaan. Seuraavaksi espoolainen pääsee vanhan, vielä leveämmän kylvetetyn espoolaisen tykö.

Yhdessä he muodostavat oikein kauniin, runsaan hameen asiakkaalleni!

Sen pituinen se.

Asiakkaani tilasi Espoon kansallispuvun hameeseensa noin metrin mittaisen jatkopalan. Kudoin palan samalla tiheydellä, loimella (puuvilla) ja kuteella (kampavillalanka) kuin hänen hameensakin on.

Valmis kangas rullalla.

Puvusta lisätietoja löytyy esim. Föreningen Bragen Esbo-sivulta. Brage vastaa suomenruotsalaisista puvuista: http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/brage.htm.