Ensikehräykset

Otin anoppini anopin anopin rukin koulukaveriksi. Se oli levännyt aitassaan kymmeniä vuosia. Tarkastin sen ämmän ruuvin, liikkui hyvin. Pyörä ei ollut vääntynyt eikä lenkkassut vaan pyöri suorassa. Nyörin kieputin muistoksi reiden ja ämmän väliin, siinä vanhat ompeleet nyörin liitoksessa. Keräsin talteen vanhat ruskeat villalankapätkät.

Tein rukkirouvalle uuden nyörin. Otin pellavaista haukisiimaa ja mittasin pyörältä rullalle kaksinkertaisen pituuden. Ohensin pellavanyörin päät ja ompelin nyörin umpeen. Nostin nyörin rullan uraan ja pyörälle sekä lumpion uraan ja pyörälle. (Jos nyöri venyy ajan myötä, on tärkeää, että ämmänsäätöruuvi toimii, jotta nyörin saa kiristettyä.) Solmin uuden kalalangan rullaan aloituslangaksi, nostin langan lyhdyn hampaisiin ja pujotin langan torvesta hengettömällä ulos. Kiepautin kädellä pyörään liikettä. Sehän toimii!

Pystyrukin lyhty kovassa vauhdissa.
Pystyrukin lyhty kovassa vauhdissa.

Otin Pirtin kehräämön luonnonväristä meleerattua hahtuvaa ja aloitin kehräysharjoitukset Louët-pystyrukilla.

Se oli helppo polkea. Sain myönteiset ensikokemukset ja siirryin rukkirouvan tykö. Kuten sanotaan ”alku aina hankalaa”, niin oli minullakin. Aloitin rouvan kanssa käsipelillä eli sormella vauhtia pyörästä antaen. Rukki teki kierrettä hahtuvaan. Pikkuhiljaa päästin jalan polkimelle ja kehrääminen alkoi varovasti sujua. Kehräsin rullan napakkaa lankaa.

Vinorukki ja pystyrukki.
Vinorukki ja pystyrukki.

Kehräsin toisenkin rullan lankaa yksivärisestä hahtuvakiekosta. Seuraavana päivänä kertasin langat: laitoin nämä kaksi Pirtin kehräämön hahtuvista kehrättyä säiettä yhteen pystyrukilla. Sain kauniin, harmaan langan, jonka kastelin ja laitoin painoin kanssa kuivumaan. Siten lanka asettuu kierteisyydestään.

Kerrattu lanka pystyrukin rullalla, josta vyyhtiän lankaa.
Kerrattu lanka pystyrukin rullalla, josta vyyhtiän lankaa.

Sain kokeilla myös aitoa villaa, jota ei oltu keritsemisen jälkeen käsitelty mitenkään. Poistin villasta enimmät ylimääräiset ainekset ja vanuttuneet kohdat, asettelin villatapulit karstalle melko ohuena kerroksena ja karstasin kuidut irti toisistaan. Tein lepereitä, jotka kehräsin samantien langaksi: halusin saada palautteen kuinka karstaus onnistui.

Toinen käsi kuvasi eikä pitänyt karstasta tukevasti.
Toinen käsi kuvasi eikä pitänyt karstasta tukevasti.

Möykkylankaa lepereestä.
Möykkylankaa lepereestä.
Karstamylly.
Karstamylly.

Kokeilin myös karstamyllyä, mutta koin jotenkin kätevämmäksi karstat tässä vaiheessa.


Tähän tuli vimma! Se oli oikein mukava tunne kun monen tunnin kehräämisen jälkeen paikoillaan ollessaan tuntee niin kuin jalka yhä polkisi kevyesti rukkiin vauhtia. Että sellaisia spinningtunteja miulla. 😉


Lampaan villan käsittely museo24.fi:ssä.

 

Haluatko kommentoida? Kirjoita viestisi tähän.

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s